3.9.1996

Kanne Loimaan kihlakunnanoikeudessa

A, B, C ja D kertoivat E:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että F oli kuollut 23.6.1992. F oli A:n tytär, B:n ja D:n sisar ja C:n täti.

E oli antanut kantajille tiedoksi testamentiksi otsikoidun 12.2.1987 päivätyn ja F:n allekirjoittaman asiakirjan, jossa tämä määräsi viimeisenä tahtonaan, että hänen kuollessaan kaiken jälkeen jäävän omaisuuden sai avomies E.

Testamenttia ei ollut tehty laissa säädetyssä muodossa. Testamentin todistajat eivät olleet merkinneet asiakirjaan ammattiaan eivätkä todistamisen paikkaa ja aikaa. Asiakirjasta ei ilmennyt, oliko testamentin tekijä allekirjoittanut testamentin omakätisesti ja olivatko testamentin todistajat olleet yhtaikaa saapuvilla. Todistajat eivät olleet tehneet merkintää muistakaan seikoista, jotka vaikuttivat testamentin pätevyyteen. Molemmat testamentin todistajiksi ilmoitetut henkilöt olivat kuolleet.

Tämän vuoksi kantajat vaativat, että asiakirja julistettaisiin testamenttina mitättömäksi.

Vastaus

E kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Testamentin todistajat olivat merkinneet testamenttiin ammattinsa. Todistamisen aika ja paikka olivat samat kuin testamentin teon aika ja paikka. Näillä seikoilla ei ollut merkitystä testamentin pätevyyttä arvioitaessa. F oli itse allekirjoittanut testamentin ja testamentin todistajat olivat olleet samanaikaisesti läsnä testamenttia allekirjoitettaessa. Testamentin sisältö vastasi F:n viimeistä tahtoa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 22.9.1993

Kihlakunnanoikeus lausui selvitetyksi, että E oli antanut A:lle, B:lle, C:lle ja D:lle tiedoksi F:n 12.2.1987 allekirjoittaman testamentin, jonka mukaan E peri kaiken F:n jälkeensä jättämän omaisuuden. Testamentin olivat todistaneet asuntolanhoitaja X ja eläkeläinen Y. Nämä eivät olleet merkinneet testamenttiin testamentin todistamisen aikaa eikä paikkaa eivätkä tehneet merkintää siitä, että F olisi allekirjoittanut testamentin omakätisesti ja että testamentin todistajat olisivat olleet yhtaikaa läsnä F:n allekirjoittaessa testamentin tai tunnustaessa testamentissa olevan allekirjoituksen.

Kihlakunnanoikeus katsoi suoritetun käsiala-analyysin ja sen tekijän todistajankertomuksen perusteella selvitetyksi, että F oli itse allekirjoittanut testamentin.

Testamentin todistajat eivät olleet merkinneet testamenttinsa todistuksen aikaa ja paikkaa. Näiden seikkojen merkitseminen testamenttiin ei ollut testamentin ehdoton muotovaatimus. Niiden selvittämättä jäämisellä ei ollut merkitystä testamentin pätevyyttä arvioitaessa.

Testamentin todistajat eivät olleet merkinneet testamenttiin sitä, että he olivat olleet yhtaikaa läsnä F:n allekirjoittaessa testamentin tai tunnustaessa testamentissa olevan allekirjoituksensa. Todistajien yhtäaikainen läsnäolovaatimus oli testamentin ehdoton muotomääräys. Jos todistajat eivät ole olleet yhtaikaa läsnä, testamentti oli pätemätön, vaikka sen sisällys vastaisikin testamentin tekijän tahtoa. Tämä ilmeni Korkeimman oikeuden ratkaisusta 1985 II 103.

Perintökaaren 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan todistajien on tehtävä testamenttiin merkintä seikoista, jotka vaikuttavat testamentin pätevyyteen. Saman pykälän 2 momentin mukaan testamentin todistajien testamenttiin merkitsemää todistusta siitä, että testamenttia tehtäessä on menetelty saman luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla, on, milloin kanne nostetaan, pidettävä luotettavana, ellei esiinny seikkoja, jotka vähentävät sen luotettavuutta.

Kerrotusta lainkohdasta johtuu, että elleivät todistajat ole merkinneet testamenttiin todistusta siitä, että testamentti on tehty muun muassa niin, että todistajat ovat olleet yhtaikaa läsnä testamentin tekijän tunnustaessa allekirjoituksensa, testamenttiin vetoavan testamentin saajan on näytettävä moiteoikeudenkäynnissä testamentti tehdyksi säädettyjä muotoja noudattaen. E ei ollut näyttänyt, että testamentin todistajat olisivat olleet yhtaikaa läsnä F:n allekirjoittaessa testamentin tai tunnustaessa heille allekirjoituksensa. Näin ollen testamenttia ei ollut näytetty tehdyn perintökaaren 10 luvun 1 §:ssä säädetyssä muodossa ja se oli mitätön.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus julisti F:n 12.2.1987 allekirjoittaman testamentin mitättömäksi.

Turun hovioikeuden tuomio 17.2.1995

E valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Perustelut

Testamentin todistajat eivät ole merkinneet testamenttiin, että he olisivat olleet yhtaikaa läsnä F:n allekirjoittaessa testamentin tai tunnustaessa siinä olevan allekirjoituksensa. Testamentin todistajat ovat sittemmin kuolleet, joten heitä ei ole voitu kuulla todistajina jutussa. E ei ole muullakaan tavoin näyttänyt, että testamenttia tehtäessä olisi menetelty kerrotuin tavoin. Toisaalta jutussa ei ole esitetty mitään selvitystä siitäkään, että testamentin todistajat eivät olisi olleet yhtaikaa läsnä testamenttia todistaessaan. Testamentin muoto jättää asian avoimeksi.

Säännös testamentin todistajien samanaikaisesta läsnäolosta on tarkoitettu ehdottomaksi muotomääräykseksi, joka estää testamentin tekijää määräämästä harkitsemattomasti jäämistöstään ja turvaa tekijän todellista testamenttaamisaikomusta.

Elleivät todistajat ole merkinneet testamenttiin perintökaaren 10 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettua todistusta siitä, että testamenttia tehtäessä on menetelty mainitun luvun 1 §:ssä säädetyllä tavalla, testamenttiin vetoavan testamentin saajan on näytettävä tuo seikka toteen. Riittävää ei ole, ettei muotosäännöksiä ole voitu osoittaa rikotun. E ei ole näyttänyt, että testamentti olisi tehty perintökaaren 1 §:ssä säädetyssä muodossa, joten testamentti on pätemätön.

Näillä ja hovioikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.